Vatsanpohjassa painaa eikä hengitys kulje keuhkoista. Se lähinnä käy henkitorvessa ja palaa takaisin. Näännyttää minut hapenpuutteella. Kiviä vatsa täynnä, ettei juosta uskalla, kun kolisee.
Kaksi niistä putosi ja jäi roikkumaan kengännauhoista. Ne painavat.
***
Lauantai avasi silmäni ennen kuutta. Matka kävi kohti rantaa, siellä odotti 3000 kiloa kiveä. Koko lasti katseli lavalta odottaen vahvoja käsiä kannattelemaan osiaan. Kymmenestä neljään pieni vene vei kiviä. Ne olivat litteitä, kulmikkaita, pyöreitä, pieniä, suuria.... Lattialle kasaantui harmaa keko. Meitä hengästytti. Väsyin ja rakastuin illan aikana. Hiljaisuus teki verkon pirttiin, hiuksiani pyöritti tuuli. Unohdin kivet kengissäni.
***
Täytyisi tehdä kanipostaus. Haluaisin kertoa miten pieni eläin elää isoa elämää. Meidän kani on ihan tavallinen kani epätavallisella tavalla. Se muutti huoneeseeni, tuli ystäväkseni ja suostuu syömään hedelmistä ainoastaan banaania. Se käy salaa istumassa sohvallani ja tekee reikiä tyynyihin. Se osaa antaa pusun nenänpäähän, minäkin tykkään nuuhkia sen turkkia.
 |
| BuniBun Bunni <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!