Antaa säteilevän katseen
ja saa takaisin punaisen viirun käsivarteensa.
Posliinikukan alla me molemmat
kerromme tarinaamme toiselle.
Potkimme koirankarvoja kohti nurkkaa.
Ajattelemattomina piilotamme
sen koiran muiston.
Toinen istuu hiljaa yksin
lapsellisen maailman
ahavoittaman nallen kanssa. Eikä pelkää
edes siipiään levittävää varpushaukkaa.
Juuri pestyt ikkunat, katosta roikkuva amppeli
ja rahapuun alla lepää musta kissa.
Toinenkin lepää, vaikka ranteet alkavat särkeä
ja musta kirves jää pölkkyyn jumiin.
Mieli vaeltaa, kaipaan ruusuhajuvedeltä tuoksuvaa
Roomaa. Voisin vain istua
Espanjalaisilla portailla, hymyillä jokaiselle,
puhua vahingossa kaikille vain ranskaa
ja tanssia Trasteveren yössä tangoa.
Ihan kuin jotkut
Gregory Peck ja Audrey Hepburn.
Minä näin yöllä unta, jossa leikkasin hiukseni.
"Minun kai täytyy lähteä pois, kun tulet
sen omituisen koneesi kanssa."
Lasken kameran käsistäni.
Istun sitten leveän sängyn reunalla
ja katselen
valokuvia vuodelta 1992.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!