Maailmalla

Pikkukissa ja isompi kissa kävivät maailmalla.
Non, je ne parle pas français, mais je voudres un café noir, s'il vous plaît.
Minähän en ole stereotypioiden vanki.
Pariisissa: naiset uskaltavat nakella niskojaan ja näyttää naisilta,
turisteille on omat ikkunat kadulle, hautausmaa on suljettu päivällä ja yöllä..

Kaduilla en tahtonut kulkea virran mukana, kun pienet hetket pysäyttivät ja herättivät kokonaisuuspakoisuuden.
Pariisin pinta tuoksuu kukilta ja juustolta.

Niin hyvää ruokaa en ole maistanut edes silloin, kun olen ollut nälkäisimmilläni. Istuimme terassilla ja nauroimme ranskantaidoillemme. Nej nej.

Puistoissa pelataan jalkapalloa ja petankkia. Piknikseurueet ovat Suomessa vain vapunajan nähtävyys, Pariisissa arkipäivää. Vai olivatkohan ne vaan sittenkin turisteja?

 Lapset näyttivät nauttivan siitä leikkimisestä, joka kuuluu aikaan ennen tekomaailmoja.

 Lentosuukkoni lässähti, eikä yltänyt Suomeen.

Niin kliseistä, että naurattaa!

 Kävelytaitoni sanoi että ei, minä sanoin että juu!
Kuinka kukaan voi vastustaa rusetteja ja korkeita piikkikorkoja, joiden laelta maailma näyttää aivan vaaleanpunaiselta?

Meidän Rouva kasvatti pihallaan valtavia ruusuja. Tunsimme itsemme niin pieniksi, että teki mieli käpertyä siihen tuoksuun ja unohtaa olemisensa.

 

Villisti pärskivä Seine lukitsi tuhansia ihmisiä toisiinsa ikuisiksi ajoiksi. Minä en luota lukkoihin, kun ne voi tiirikoida.

Ihannetilanne olisi, että voisi valita, millaisen pään tänään asettaa harteilleen. Itsearvostus kehotti olemaan tyytyväinen, vaikka peili kuiskii korvaan jotain muuta.

 Kaikella rakkaudella! :3 Tästähän me jo mentiin ees taas, eikä jätetä silleen.

 Kaikki se runsaus ja kauneus pisti päämme pyörälle. Miten kukaan on kyennyt puhaltamaan sielun elottomaan kiveen? Miten kukaan on pystynyt vangitsemaan tunteet ja hengen tuhansiksi vuosiksi niihin uurteisiin?

 Kuoleman kuvat saivat melkein itkemään. Yksi luonnon selittämättömyyksistä oli vangittu kymmeniin maalauksiin. Saimme myös viestin, joka antoi aiheen miettiä maalauksia uudelleen.
Miksi?

Kenenkään kengännumero ei taida alkaa seiskalla, saati olla kolminumeroinen. Taisimme hieman säikähtää ja peräännyimme varovasti.

Latinalaiskorttelin kiehtovuus perustuu epäsiisteyteen ja kapeisiin, hämäriin kujiin. Olemme kaikista taiteilijoista taiteilijoimmat, sillä onnistumme sitomaan muutaman sanan pyynnöksi.

 Mentiin ihan parisienneista. En olekaan vähään aikaan nauttinut kaikesta kokemastani niin paljon. Ja hymyhän kaunistaa? Meidän kisujen reissu oli kuohuviiniä laseissa, vaikeita sanoja huulilla, onnistumisen elämyksiä ja katseita, jotka vain me tajutaan.

Matkailussa yksi riemuista on kuitenkin palata kotiin.
Kehräiltiin ilmakuopista huolimatta. Kuuman auringon hehku katosi sillä sekunnilla, kun Helsingin taivas päätti vuotaa päällemme.

Ja tämän vielä sanon: "Ruuanlaitto on kivaa, kun on hyvää seuraa ja neppari, joka on rotta" vai miten se meni? <3