Tervetuloa tallille!

Kun nostan sienirihmaston juurruttamia laudanpätkiä ja haravoin vuosien homehduttamia lehtiä karsinoista, muutun nuoreksi vanhukseksi ja ryhdyn odottamattani haikean nostalgiseksi.

Tervetuloa vähän erilaiselle hevostallille ja vuoteen 2003!

Tässä on lähtötilanne, hieman edistynyt jo, sillä kepeille on annettu ruokaa.

Oi, keppien päihin on ilmestynyt sukkia ja pumpulia!

Neulaa ja lankaa, työtunteja, esteratoja ja raipaniskuja omiin reisiin.

Ja paljonpaljon hölmön suloista mielikuvitusta!

Tässä on Pikku-Poika, tutummin Poju:

Melkein päivittäistä väkerrystä vaativa harrastus vie mennessään.

Ja kunto muuten kohoaa estekorkeuksien myötä!

Tallin karsinat täyttyvät Pojun lisäksi Hassella, Tiukulla ja Tuikkeella:

Opin minä hieman rakentelemaankin, 

vaikka kädenjälki on.. No, lapsen:

Sitten on tämä jässikkä.

Humupekka nyt on vähän apaattinen...

Mummulta sain länget ja suitset, niin täytyi tehdä niihin sopiva hevonen!

Kuka oikeasti jaksaa kuvata keppihevosten elämää?

Vaikka onhan ne kyllä aika suloisia kepinpätkiä.

Voi, mutta nyt te alatte sääliä minuu. 

Saatoin villasukkakeppeineni vain haaveilla kunnon kauramopoista!

Höpsis!

Antakaamme tilaa postauksessa myös 

yli kolmekymppiselle Dante-vanhukselle,

jonka kanssa opin oikeasti esteitä:

Sekä terveiset tähtien taa suurille laitumille Astrille,

vauhdikkaan kuvan myötä:

Miksi tein tämän kummallisen postauksen? Älkee kysykö.

ikävä tuli.

Ja laho talli teki reiän lapsuudenmuistoihin.