23. elokuuta 2012

Musicaholicin odotus

On se kumma jos kaikki rakkaat, tarpeelliset
ja tarpeettomatkin tavarani eivät nyt ole mukana! 
Lentokoneiden matkatavarapainorajat paukkuvat, 
mutta minkäs teet, jos olet ilmeisen materialisti 
ja haluat raahata mukaan päiväkirjan ja valokuvakehyksen 
ja kaukolaukaisimen ja lenkkarit ja farkkutakin 
ja ranskankirjat jajaja... 

Vaikka olet kyllä vahvasti sitä mieltä, 
että koska samassa koneessa kanssani on varmasti ainakin yksi, 
joka painaa minua 30 kg enemmän 
ja jolla on sama määrä tavaraa, 
olisi minulla oikeus tuoda mukanani 30 kg ylimääräistä. 
Eikös se ole aivan loogista!

Odotan aivan kamalasti, että pääsen matkaan.
En ole vielä vouhkannut kellekään; sinä rakas blogini (lukija), 
olet ensimmäinen. 
Mutta sain isältä muutaman ihanaisen neuvon: 
1.) Kailota ihan vähän innostuksestasi muillekin 
2.) Älä ajattele mitä kaikkea ikävää voi sattua 
vaan ajattele mitä kivaa tulee tapahtumaan ja 
3.) Jos tulee koti-ikävä, mene Gelateriaan!

Ja niinpä minä ajattelin olla vähemmän murehtivainen. 
Vietin sadepäivän huolehtimisen sijaan mukavasti: 
tuunasin valkoisesta topista paljon kivamman!
(Koska nyt alta ei paista läpi kaikki mahdollinen ja mahdoton..)
Huomisesta tulee jännittävä päivä.
Viimonen päiväni täällä Suomessa
ennen kui tulen taas takaisin 
silloin kun maailma loppuu 21.12.2012.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!