Kengänkärjillä

Kuulehan

Minä rakastan kenkiä. 

En erityisesti korkojen, solkien tai glitterin takia. 

En omistamisen ilosta tai keimailun vuoksi. 

Minuu kiehtoo matka, joka kengillä on kuljettu.

Uudessa paikassa leikin mitä yksinkertaisimmalla ajatuksella: 

tähän kohtaan en vielä ikinä ole astunut. 

Pienenä kengät tulivat ja menivät. Yleensä rikki.

Nykyään huomaan käyttäväni hyviksi havaittuja jalkineita vuosia. 

Minu vanhat kengät ovat vieneet minuu  

väsyneenä lukion portaita,

lyhyin askelin kunnanvirastolle kirjoituksiin,

ekoille treffeille,

Rooman kujia, Tallinnan mukulakiviä,

Pariiisin bulevardeja.

Ne ovat seikkailleet metsässä ja

kuluneet asvaltilla.

Ne ovat juosseet,

tanssineet

ja seisseet kanssani jäähyväisten hetkellä.

Maanneet märkinä veneen pohjalla

ja hiekkaisina rannalla.

Sekä varvistaneet moneen halaukseen.

Minä rakastan uusia Minellejäni

ja odotan kevätsäitä, jotta

pääsisin aloittamaan uuden matkan niiden kanssa.

Myönnän, kyllä kauniilla kengillä on kivampi kulkea.

Kengät myös kertovat itse ihmisestä paljon. 

Onko ne halvat kertakäyttökengät,

vai uskolliset ystävät?

Kaikki kengät kantavat erilaisen tarinansa.

Toisinaan se saattaa olla hyvinkin omituinen vaiheiltaan: