Minun Pariisini

Rakas Pariisi,

Sinusta on tullut minulle kotikaupunki.

Tunnen sinut, mutta en niin syvällisesti, kuin haluaisin.

Sellaiseen tosin tarvitsisin loppuelämän.

Joten tyydyn siihen, etten ikinä löydä muuta kuin sen

Pariisin, jonka nyt opin tuntemaan.

Kiitos.

Il y a beaucoup de choses que je voudrais dire,

mais j'ecris un peu des histoires de chaque arrondissement.

1ére: Turistikaupunginosa

Upea Louvre puistoineen. Mustanpuhuva Conciergerie. Me kaikki tunnemme ne, mutta minä muutakin. Tapsan kanssa pelleilimme Louvren pihalla iltamyöhään ja ensimmäisenä viikonloppunani tallustelin ikävissäni päämäärättömästi puistossa, jossa äidin kanssa olimme joskus kulkeneet. Istuin lammen reunalle ja heitin ankoille hiekkaa.

2éme: Keskuskaupunginosa

Kahvihetki täpötäydessä kahvilassa Boursen vieressä Isän ja Laurin kanssa. Sieltä sai Créme Brulée parhaan arvion tältä suomalaisraadilta. Hieman mitäänsanomaton kaupunginosa täynnä turisteja ja kiireisiä ihmisiä. Vaikkakin se liköörikauppa...

3éme: Monivalikoimaetninen kaupunginosa

Rakastan Le Marais'n aluetta. Kauniita vanhoja rakennuksia ja Libanonilaisruokaa! Ostin ihanan laukkuni sieltä ja joka kerta palaan yhtä hämmentyneenä paikan kylämäisyydestä. Juutalaismuseo, johon haluan mennä vielä joskus.

4éme: Romanttinen kaupunginosa

Ehdottomasti lempikaupunginosani. Tarvitseeko kertoa enempää kuin Seinen rantatie, jossa voi korkean veden aikaan istua ja uittaa varpaitaan Alppivedessä, Notre Damen goottilaiskatedraali Seineä kohti pursuvine reunuskasveineen ja jokilaivat erikoisine omistajineen, sekä moninaiset kirpputorikojut joen rannalla. Myös luistinrata, jota en ikinä uskaltanut kokeilla. Ruusut, joita vuosi sitten nuuhkin äidin kanssa ja rakastuin Pariisiin.

5éme: Suomikaupunginosa

Tutuksi tullut Suomikoulutauoilta. Lähestulkoon kaikki kahvilat ja herkkupaikat koluttu. Kävin jopa katsomassa suomalaisen Miss Farkkusuomen alkuperäiskielellään eräänä kauniina kevätiltana. Rue Mouffetardin historian avautuessa, en ole niinkään siellä viihtynyt enää, vaikka varsin kaunis onkin! Eläköön Suomi! Täällä se kukoistaa!

6éme: Rauhallinen kaupunginosa

Niin, muuta en ole pannut merkille, kuin Luxembourgin puiston, joka helli minua ja gelatinoani auringolla eräänä keskiviikkona. Purjeveneet ja Albert Edelfelt, idyllistä?

7éme: Tylsänpuoleinen kaupunginosa

Pauliinan kanssa angstasimme seiskan voimin lokakuussa. Oli kivaa kiroilla puluille ja ihailla Eiffeltornia alapuolelta. Viimeviikonloppuna paloin Champ de Marsin auringossa ja nautin olostani Eiffelin turvassa.

8éme: Joulukaupunginosa

Minun joulukaupunginosani, jonne hakeuduin tuolloin joka viikonloppu ihailemaan Lafayettin jouluikkunoita ja Champs Elysées'n joulutoria. Minä kun silloin jotenkin petyin Pariisilaiseen jouluun, nyt voisin palata siihen tunnelmaan!

9éme: Lähtökaupunginosa

En saa päästäni Opéran pahaa kaikua. Aina vieraat tulevat Opéraan, mutta sieltä he myös lähtevät. Sieltä tosin minäkin maanantaina lähden.

10éme: Kevätkaupunginosa

Legendojen Pariisin kevät majailee Parc de la Villeten rannoilla ja suurien juna-asemien varjoissa. Kummitustalon kylmät väreet saavat viilentää rannalla istujia Paratiisitiellä (sattumaako?).

Olen katsonut sillalta alas nauravia ihmisiä ja nauranut itsekin.

11éme: Salaperäinen kaupunginosa

Tämä kaupunginosa ei ole auennut tälle Pariisilaiskisulle. Bastillen lähellä kiehtovat holvikaarien alle kätketyt taidegalleriat ja kahvilat. Silti paikka tuntuu etäiseltä. Palaan vielä, Bastille!

12éme: Ikävän kapunginosa

Tänne on hyvä paeta kylmää ikävää, sillä koko kaupunginosa kietoutuu syrjässä omaan ikäväänsä. Kaukana muusta elämästä on Nationin ja Gare de Lyonin keskukset. Täällä jossain sen kaarisillan toisella puolella on maailman kiehtovin leijakauppa.

13éme: Pelon kaupunginosa

Ensimmäistä kertaa Pariisissa ollessani olen todella pelännyt illalla, kun astuin ulos metrosta. En halua edes tietää mitä kaikkea mukavaa kaupunginosa pitää sisällään. Minulle riittää ensivaikutelma. Ensimmäisella paluumetrolla takaisin ihmisten pariin kiitos!

14éme: Öinen kaupunginosa

Tänne saavuin keskellä yötä Montparnassen juna-asemalle. Tuntui päivältä, ihmiset näyttivät virkeiltä ja vauhdikkailta. Minä laahustin, kuin hidastettuna. Väsyneenä minua huvitti, sillä muutamaa tuntia aikaisemmin olin lähtenyt viimeisellä junalla St. Malosta.

15éme: Muistojen kaupunginosa

Äidin kanssa lomaillessa hotellimme oli täällä. Muistoja tulvii mieleeni, kun kävelen Félix Faurella ja istun tutuksi käyneisiin kahviloihin. Kiehtovaksi paikan tekee useampi maan päällä kulkeva metro, josta saa ihailla suloisen sotkuista kaupunginosaa.

16éme: Kahvilaton kaupunginosa

Kléberiä pitkin Trocadérolle ja ihailemaan Eiffelin valojen sytytystä. Mutta täällä myydään turisteille donitseja, eikä iltaa pääse istumaan minnekään. Onko tämä Pariisia? Eevan kotipaikka ja kaikkien vierailijoiden pakollinen vierailukaupunginosa Eiffelin sylissä.

17éme: Kotikaupunginosa

Täällä minun arkeni on rullanut viimeiset 8 kuukautta. Paras illanistumiskaupunginosa lukuisine pikkuravintoloineen. Turvallinen Kotipariisini. Koko Pariisin paras leipomo sekä myöskin Pariisin ainoa leipomo, jossa myydään suomalaistyyppistä kanelipullaa, ovat molemmat täällä!

18éme: Avoimen törkeä kaupunginosa

Täällä kampaamojen hiukset lakaistaan kadulle ja roskat jätetään tyhjiin asuntoihin. Täällä seksuaalisuudesta ei hissutella ja taskuvarkaat tunnistaa naamasta. Valtavan kaunis Sacre Cœur kiehtoo minua korkean kukkulansa laella, josta se katselee koko syntistä Pariisia. Tänne palaan aina uudelleen nuuhkimaan härskeyttä, suklaata ja muistokynttilöitä.

19éme: Kauniin epäsiisti kaupunginosa

Bellevillen kiehtova ympäristö ja Place de Fêtes'n kuhiseva tori ja jyrkät metroportaat. Täällä täytyy avata silmänsä, jos haluaa nähdä jotain. Muuten kaupunginosa jää mieleen sotkuisena esikaupungin alkamisalueena.

20éme: Palaamiskaupunginosa

Tänne saavumme Elmon kanssa vielä kesällä. Pére Lachaisen hautakortteleiden keskellä aika on pysähtynyt jo kauan sitten. Pariisin meteli ei yllä sinne, eikä häiritse hautausmaan omaa maailmaa, josta löytyvät jyrkät, pujottelevat kiviportaat, Jim Morrison ja sammaloituneet korppipuut. Mustat linnut huutavat ikäväänsä ja kevät herättää hautausmaan pehmeämmän puolen kukkaan.

Merci

Paris, mon amour!

Et á bientôt!