Jälleen oli noustava yksin omille siiville, kertooko se jotain muka aikuistumisesta? No ei me nyt kauhean aikuisesti osata matkustaa. Kauhean rajoittunuttahan semmoinen olisi!
Matka Pariisiin kesti ehkä kolminkertaisesti tavalliseen verrattuna, enkä oikein tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa siinä helteessä. Nauroimme.
Korkealta on kiva katsella alaspäin, eikä päinvastoin. Yöllä hurrataan välkkyvälle eiffelille joka siintää kattojen yllä.
Täällä taas ollaan, ja tuntuu aivan kotoisalta. Kaikkein kivointa on sähläillä ihanan parhaassa seurassa!
Me nähtiin piiiiitkästä aikaa Eevaa, miten mukavalta tuntuikaan nähdä semmoinen ihana ystävä! :) Ja namnam, löysimme aika hyvät pehmikset.. On kovin kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!