1.) Mikään ei tunnu hassummalta kun kävellä Pariisissa töistä kotiin
ja huomata veljen vilkuttelevan naapuribaarin ikkunassa.
En voi muuta sanoa kuin että tämän vierailun avulla jaksan maailman ääriin
ja takaisin.
Voi kuinka olinkaan ehtinyt kaivata hieman
aamuyön puolelle venyviä keskusteluja
ja sellaisia ihmisiä, joille ei tarvitse selittää
eikä esittää yhtikäs mitään.
Menimme kaatosadetta karkuun cappuccinoon.
Nuuhkimme suitsuketta ruusuikkunoita vasten.
Etsimme sunnuntaikaduilta leivonnaisia.
Nautimme kaikesta niin paljon,
ainakin minä.
2.) Pelottavuutta on huomata, että minulla on koti.
Se koti on toisessa paikkaa kuin sydän.
Koskaan en pysty yhdistämään sisäistä lämpöäni
niihin kynttilöihin jotka palavat kotini pienellä pöydällä.
Minulla on kyllä pieni pala sydämestäkin mukana.
Oikeastaan löysin sen täältä.
Semmoinen nyrkkiinmahtuva pala, jota pitelee
ihminen, jonka luokse voi jäädä yöksi extempore.
Jonka kanssa ei ole vaikeaa jutella helmistä viiteen.
Sioista puhumattakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!