Nousuvesi, ja tuntuu helpolta unohtaa.
Laskuvesi, ja kaipaan niin että olen murtua.
Totta, en halua että elämä on odotusta.
Jos odottaa tulevaa
tai muutosta, sitä ei ikinä saa, sillä aina odottaa seuraavaa.
Kuitenkin joku päivä tulee olemaan onnellinen
siitä ettei ole odottanut mitään.
Minulla oli hiekkaa kengissä
ja hiuksiani pyöritti merituuli.
Sain keskelle raekuuroa puhelun, joka nosti hymyn korviin.
Pienet laskuveden paljastamat kallionkolot ja
kihut pään päällä
saivat minut jälleen heräämään.
En kuulu suurkaupunkiin, en kaupunkiin ylipäänsä.
Silti huomasin että minulla oli koti-ikävä Pariisiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!