Kieriskelen siinä, valikoin parhaat palat. En ole edes ajatellut minusta olevan hyötyä yhteiskunnalle aikani kera. En ajatellut jakaa sitä tällä kertaa kenellekään. Itsekkäästi leikin yksin oman aikani kanssa.
Olen juossut ajan kanssa. Toisinaan vain aikani juoksee. Siinä alamäessä nautin aikalailla sen seurasta, kun aurinko paistoi lumikiteiden läpi ja ne leijailivat maahan kuin pienet timantit. Pysähdyin aikani kanssa hetkeksi niin, ettei mikään liikkunut ja saatoin ihailla talvea hetken. Sitten aikani päätti jatkaa matkaa, ja aurinko piiloutui pilveen. Silloin suutahdin sille hieman.
Ajan kanssa on mukavaa piirrellä. Hitaasti kellutella kynää paperin kulmassa miettien minkä viivan tyhjällä paperilla vetäisi mustaksi seuraavaksi. Vauhdilla piirtäessä on se hyöty, ettei mieti liikaa. Mutta ajan kanssa saan keinoteltua paperille huolellisuutta. Se onkin vaikea keissi, mutta huolellisuuden kanssa täytyy vain olla aika kärsivällinen ja sopivasti aikaileva.
Mitä muuta olen tehnyt aikani kanssa? Olimme kolmisin Helsingissä ja aikani petti minut. Se loppui ennen aikojaan ja minua otti päähän, ettei Leffellä ehtinyt istua kunnolla. Päivä meni muutenkin niin nopeasti, että epäilin oliko aikaani päässyt hukkumaan jonnekin. Nepalilainen ravintola oli aika mieleinen, voin joskus viedä aikani sinne uudelleen. Elokuvissa aikani sekosi. Taisi häiriintyä suhteellisuusteoriasta, aikadilataatiosta ja morsettavasta kellosta niin paljon, että karkasi ja saatiin istua melkein kolmen tunnin tai epämääräisen ajan kanssa koko sen ajan.
Kohta aikani alkaa käymään aika vähiin. Nautin sen seurasta vielä jonkin aikaa. Olen ihan varma, että kun minulta loppuu aika, aikani on vain vaihtanut omistajaa. Joku saa vuorostaan suorastaan kieriä siinä. Onneksi aikani aikailee vielä hetken kanssani, ehdin tehdä siinä ajassa vielä aika paljon asioita!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!