Taukoja, monenlaisia: kirjoitus, bloggaus, opiskelu, sosiaalisuus...
Kukin esiintynyt vuorollaan, mutta pikkuisen liian harvoin.
Aika lipuu ohi melkoista tahtia. Muutos, jonka olen
havainnut: en odota tapani mukaan tulevaa. En toivo, että olisi jo perjantai,
tai joulu, tai kesä, tai hiihtokelit.
En haikaile tuntiakaan eteenpäin.
Kummajaiset kokoontuvat chez nous,
kaikilla pilkettä silmäkulmassa ja metkut mielessä.
Hienous häikäisee.
Lumisade hiljentää minut ikkunan ääreen
Savuavaa boolia ja Yolokomin coctail.
Opiskelu on ihanaa, olen voittanut itseni jo
tarpeeksi monta kertaa uskoakseni pystyväni vielä
muutamaan lisää.
Kaikki on niin mielenkiintoista, samalla pelottavaa ja jännittävää
sekä niin uskomattoman upeaa ja hienoa!
Kuinka luonto on niin hienovaraisen tarkkaan
muovannut olevaa ja olematonta.
Lisäksi on tulossa joulu.
Se tietää pikkujouluja, pipareita, puuroa...
Keittiössä me hassutellaan, syödään suklaita salaa.
Minulla sokerilakko, mutta mitä minä voin kiusauksille?
En mitään, onhan sentään joulu
ja olen keittänyt 40 litraa puuroa.
Yksi urakka on tämä piirtely.
Mutta toisin kuin viimevuonna, nautin siitä.
Se vapauttaa mielen ja palauttaa stressitason
juuri toiminnalliselle tasolle.
Juoksen kenkäni liiskaan.
Ja se tuntuu niin hyvältä.
Aamupakkanen, metsä
ja musiikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!