Kivaisa extempore lähtö johkin päin Suomee.
Oltiin vissiin vähän matkaa Poikeluksesta eteenpäin
ja kauas metsään.
Ei extempore loppunut siihen koska olemmehan tämmöisiä
pikku siivekkäitä oikein.
Pitkospuilla juoksu, se kepeämpi.
Ei pudota.
Vesi yllätti, mutta me ei kastuttu.
Pitkän pitkä matka, joka tuntui loppuvan kuitenkin liian pian.
Kun niin mukavaa oli.
Syödä herkkuja eväitä kaksin rannalla
ja naureskella luonnon huumorille.
Vielä viimeiseksi kaksi kurkea pellolla.
Nähtiin ne niin läheltä että saattoi tuntea siivet.
Nyt on niin väsy. Mutta kyllä joskus vaan pitää lähteä
sen verran kauas
nähdäkseen taas lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!