Lopultakin tuli talvi.
Talvi toi mukanaan auringon.
Oli mm-kyykkä, kuten joka vuosi, päästiin melkein jatkoon!
Tuli hiihtokelitkin. Me hiihdettiin Heikin kanssa tosi pitkiä matkoja.
Käytiin välillä vähän leffassa, ja ollaan syöty ihan liian hyvin.
Kai se on osa sitä arjen juhlaa.
Että tekee iltapalaksi karjalanpiirakoita ja istuu yhdessä syömään niitä.
Oli myös ihanan Hurtsin keikka!
Ne olivat aika kiireiset päivät työhaastatteluineen ja keskiyön junailuineen.
Mutta selvisin siitä kaikesta kunnialla ja sain jopa töitä.
Olen urheillut hurjan paljon!
Pitää olla varovainen ettei ylikunto iske, kun menee niin kevyesti.
Tämmöinen lyhyt postaus. Tuntuu, että inspiraatio blogin kirjoittamisessa on hiipunut.
Tosin luulen, ettei tätä enää kukaan luekaan. Tavallaan omaa terapiaahan tämä on. Aivopierujen tyhjennystä jonnekin, minne se on luvallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ajatuksia, mielipiteitä ja kahvinpuruja kiitos!