Dubrovnik

Tästä nyt on jo kulunut hieman aikaa, mutta tuntuu, että olen hukkunut kiireeseen tässä viimeaikoina. Nyt on kuitenkin ihanaa palata kevään kohokohtaan, kun ulkona sataa räntää ja tuulee niin että hiukset lähtee! Lähdettiin Heikin kanssa pääsiäisenä Dubrovnikiin Kroatiaan. Saatiin maistaa kevättä ja nauttia merituulesta. Oli aika ihanaa!

Dubrovnikilla on kiehtova historia, jonka jäljet näkyvät tämänhetkisessäkin katukuvassa. Oli hämmentävää tajuta, että ehkä nekin ihmiset, keiden kanssa keskustelimme, olivat 90-luvun alussa kokeneet kamalia asioita. Silloin, kun Jugoslavian hajoamisen jälkimainingit riepottelivat koko lähialuetta.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme vanhaa kaupunkia ja sitä ympäröivän muurin. Sieltä olisi varmasti kymmeniä kuvia: jyhkeästä muurista, merestä ja punaoranssikattoisista pienistä taloista. Kapeista kaduista, sitruspuista ja juuri puhkeavista hiirenkorvista puissa. Alla muutamia mestariotoksia siltä päivältä!

Seuraavanakin päivänä pääsiäinen hiljensi katukuvaa. Saimme laivakyydin Lokrumille, läheiselle saarelle, jonka ainoita vakiasukkeja olivat riikinkukot ja kanit! Lokrumilla oli aivan huikean kaunista luontoa! Sen kallioiset rannat nousivat jylhästi tyrskyistä ja metsä oli aivan hiljainen, lukuunottamatta riikinkukkojen mölinää! Ihanin paikka oli ehdottomasti pieni järvi, jonka rannat olivat valkoisia pyöreitä kiviä täynnä ja vesi suorastaan näkymätöntä, niin kirkasta se oli! Kiivettiin myös linnoitukseen, jonka funktio jäi vähän epäselväksi. Semmoinen siellä kuitenkin oli! :D

Samana päivänä kiipesimme jalkapatikalla läheiselle Srd-vuorelle, jonka laella on Napoleonin rakennuttama linnoitus. Myöhemmin se näytteli osaa Kroatian sodassa. Nyttemmin se toimii tavallaan muistomerkkinä tälle sodalle ja Dubrovnikin pommituksille. Sisällä oli valokuvanäyttely pommituksista. Siellä aisti hädän, surun ja pelon. Kuvat olivat niin teeskentelemättömiä ja osassa oli havaittavissa hieman huumorintapaista. Aika järkyttävää, että kaikki on tapahtunut ihan vähän aikaa sitten!

Jalat olivatkin ihan setsuuria kiipeämisen jäljiltä. Päätimme mennä alas kaapelihissillä. Hieman pelotti lähteä alas vuoren rinnettä kiikkuvalla kopilla, mutta rohkaistuin kuitenkin (olisin muuten tullut jalan alas...).

Seuraavana päivänä lähdimme ihastelemaan hotellimme lähiseutuja: kiersimme Lapadin niemimaan. Lomakylät, rannat ja baarit olivat vielä talviteloilla. Saimme kunnon annoksen luontoa (päästyämme pakoon aika ahdistavasta turistikylästä), kun kiipesimme kukkulalle, josta oli aika huikeat näkymät alas keskustaan! Illalla eksyimme klassisen musiikin konserttiin pieneen kirkkoon vanhassa kaupungissa. Sivistimme itseämme Mozartilla ja Bachilla, jota meille tarjoili huikean taitava kvartetti! Erityisen innokas viulisti oli oma lempparini koko seurueesta.

Seuraava päivä oli sellainen laatuaan, ettei siitä tallentunut yhtään kuvaa.. Se hieman harmittaa näin jälkikäteen, mutta ei voi mitään! Käytiin vähän shoppailemassa, syömässä ja saatiin hommattua seuraavalle päivälle vuokra-auto. Jalat olivat kolmen päivän porrastreenien jäljiltä sen verran hellänä, että etäisyydet hotellilta pysyivät hillittyinä!

Tosiaan, seuraavana aamuna aikaisin matkan suunnaksi valikoitui Montenegro. Lähdimme suoraa tietä kaakkoon, ja ensimmäinen etappi oli pissatauko Cavtatissa. Toki piti myös aamuteet juoda siellä palmujen katveessa Cavtatin satamassa. Matka jatkui sieltä kohti Kroatian ja Montenegron rajaa. Matkaa vauhdittivat upeat maisemat ja Anna Puu.

Montenegrossa pysähdyimme Igalossa. Emme kuitenkaan olleet tyytyväisiä määränpäähämme siellä, joten jatkoimme samaa tietä kohti vuorten keskelä sijaitsevaa merenlahtea. Sitä reunustivat pienenpienet kylät, joiden takan akohosivat korkeat vuoret serpentiiniteineen. Emme vuorille uskaltatuneet, mutta pysähdyimme syömään pikkukylässä, jossa vain yksi tarjoilija osasi englantia. 

Paluumatkalla viivyttelimme tarkoituksella: jäimme ihastelemaan maisemia ja tutkailemaan vuorten sisään porautuvia luolastoja (emme uskaltaneet lähteä tunneleihin ilman kunnollista lamppua).

Koska aktiiviloma on minulle kirosana, kutsuisin tätä ennemmin tehokkaaksi mielnvirkistykseksi. Seuraavana päivänä nimittäin (auton palautettuamme) käväisimme taas vanhassa kaupungissa tuliaisostoksilla. Sen jälkeen valmistauduimme päivän (ja minun koko loman) kohokohtaan: hevosratsastukseen! Meidät tultiin hakemaan hotellin ovelta ja vietiin hevostallille lähelle Cavtatia. Siellä meitä odotti satuloituna kaksi hevosta (pääsimme ihan yksityisratsastukselle!), joista toinen oli niiiiiiin kaunis valkoinen. Heikkihän sen tietysti sai! Noh,valkoinen prinssi valkoisella ratsullaan piti retkellä perää ja minä löntystin laiskanpulskealla kiukkupussillani siinä keskellä. Oli kyllä kaikenkaikkiaan aivan huikea reissu, Heikkikin taisi jopa vähän innostua ratsastuksesta!

Viimeisenä lomapäivänä haahuilimme aika haikeissa tunnelmissa ympäri vanhaa kaupunkia, satamaa ja kiipesimme vielä vähän lisää portaita linnoitukseen vanhan kaupungin lähellä. Viimeiset tuliaisostokset tuli hoidettua ja käytyä myös pelleilemässä meren rannassa aalloilla. Vaikka uimaan ei uskallettu, sen verran lahjakkaasti kasteltiin itsemme, ettei pulahdus olisi tuonut muutosta oikeastaan mihinkään. Juhlistimme loman päättymistä läheisessä tavernassa, jossa söin ensimmäistä kertaa ikinä simpukoita! Hyviä oli! Ääää, nyt tätä kirjoitellessakin tulee kamala ikävä sitä lomafiilistä ja kaikkea jännittävää uutta, mitä matkaillessa näkee ja kokee. Taidan alkaa saman tien suunnitella jo uutta matkaa jonnekin.. :)

Ainiin, mitä ruokaa Dubrovnikissa kannattaa syödä? Parhaat ravintolat, joissa me kävimme, olivat ehdottomasti vanhan kaupungin muurien ulkopuolella, mutta välittömässä läheisyydessä sijaitseva Horizont sekä hotellimme lähellä oleva taverna Otto. Dubrovnikin sijainti meren lähellä antaa arvauksen ruuasta: mereneläviä tietenkin! Adrianmeren toiselta puolelta ulottuu myös Italian vaikutus ruokaan: risottoja ja pizzoja sekä pastoja saa hyvin monista ruokapaikoista! Erityisesti mustekalan musteella värjätty black risotto, on ruoka, jota tarjotaan monessa paikassa ja on listalla "must taste".

P.s. Kuvia tuli n. 600, voinette ymmärtää, etten kaikkia voinut laittaa tänne! :)